Sara

Kuka on Sara?
Anna kun kerron teille.



Sara on 18-vuotias hevosiin, kirjoittamiseen, piirtämiseen ja valokuvaamiseen hurahtanut tyttö Espoosta. Sara rakastaa hevosia ja onkin viettänyt pääsääntöisesti elämänsä 9 vuoden ajan kavioeläinten seurassa. Hän on hypännyt harrastusaikanaan niin maastoesteitä, rataesteitä kuin kisannut kouluratsastuksessa, kokeillut poniagilityä ja halunnut ajaa raviponikortin. Monenlaista on tullut kokeiltua mutta nuoren naisen sydän tykyttää eniten pikkutarkalle kouluratsastusnäperrykselle ja ajoittain vauhdillaan huumaavalle esteratsastukselle.

Lukiota käyvä tyttö käyttää vapaa-aikansa kynä tai ohjakset kädessä. Aiemmin aikaa tuli vietettyä myös vuokraponin kanssa Espoon kartanon tallilla ja erinäisillä leiritalleilla, mutta kodikseen Sara kutsuu Leppävaaraa - kivilattiaisia tallikäytäviä, vihreiden kaltereiden takaa kurkistavia tuttuja silmäpareja ja loppumattomia nauruja puupenkeillä oleskelutilassa. Leppävaarassa hän hyppäsi ensimmäisen esteensä, hoiti ensimmäistä hoitohevostaan, kisasi ensimmäiset kisansa ja on kokenut suurimmat onnistumisensa.

Espoon kasvatti Sara omistaa Gran Canarialta pelastetun Nella-koiran, sekarotuisen piskuisen prinsessakoiran. Nellaksi kutsuttu narttu on kaunis, seikkailunhaluinen ja vikkelä eläin - ehdoton koirien koira siis. Huolimatta yhteisestä viha-rakkaussuhteesta ovat he siskokset ja tuntevat toisensa läpikotaisin.


Sara on pirteä ja puhelias ihminen ja kokee elämäntehtäväkseen unelmoida ja haaveilla. Pilvilinnojen päälle hän kuvittelee satumaisia maailmoja täynnä hevoskärryjä, prinsessoja ja prinssejä ja pelottavan villin maailman salaperäisiä mysteerejä.

Heppatyttö Sara hyppäsi ponin selkään ensimmäisen kerran 3-vuotiaana. Tarhatädin Mimmi-vuonohevonen oli kunniallinen ratsu ja kantoi pienen tytöntyllerön ansiokkaasti. Kunnollinen ratsastusharrastus jäi toiveeksi kuitenkin vielä useaksi vuodeksi. Vuoden 2006 lopulla Saran toiveet täyttyivät ja hän löysi kotitalonsa rinnalle toisen kodin, Leppävaaran ratsastuskoulun. Tästä elämäämuuttavasta päätöksestä aloittaa ratsastus on nyt 9 vuotta eikä päivääkään ole päätöstä tarvinnut katua.

Enemmän historiasta ja kehityskaaresta voit lukea erityispostauksesta "Vuodesta toiseen"!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti