Hevoset

Blogia tähdittävät muutkin kuin Sara niminen ihmisolento, jonka päävastuulla on kirjoittaa ajatuksensa ylös ja ilmaista itseään paperille. Toisen puoliskon kunniasta omistavat nelijalkaiset kavioeläimet, elämäni hevoset. Vuosien varrella kyseisiä hevosystäviä on kertynyt hurja määrä, sitä en kiellä, mutta muutaman pystyn erottamaan joukosta ja nostamaan korkeaan arvoon ikimuistoisina ystävinä.

Rasmus


Hulkur Rasmus - atleettinen urheilija, positiivinen ja uskollinen ystävä, upea ja pomminvarma hevonen ja hoitohevoseni Leppävaaran ratsastuskoululla 2013-2016.

Rasmus on niin ihana hevonen, etten oikeastaan osaa edes sitä sen paremmin kuvailla. Se on yksi niistä hevosista, joita et vain voi ohittaa huomaamatta kaikkea potentiaalia ja positiivisuutta. Sillä on suuri sydän ja sitä voisi kaikessa seurallisuudessaan ja läheisriippuvuudessaan kuvailla seurakoiraksi ratsastuskouluhevosen sijaan. Sen kanssa saattoi viettää tunteja rapsutellessa, pusutellessa, harjaillessa ja hoitaessa. Se ei ikinä pettänyt luottamusta ja se meidän välille hitaasti mutta varmasti kasvanut luottamuksemme olikin aivan upeaa kokea. Rasmus lohdutti minua lempeällä katseellaan ja pehmeillä tönäisyillään kun tarvitsin kuuntelijaa ja se sai nauramaan, kun keksi leikkiä harjoillaan tai villiintyä nurmella. Olimme onnekkaita ja saimme kokea paljon yhdessä. Olemme menneet yhdessä esimerkiksi jokasyksyisessä Hubertus-ratsastuksessa, Jouluratsastuksissa ja koulukisoissa.

Saavuttuaan Leppävaaraan Rasmus on kokenut paljon ja kehittynyt huimasti. Se on ratsuna todellinen luotto ja vaatimattoman pyyteetön, mutta oikean ratsastajan käsissä todella ryhdikäs ja täynnä taitoa.
Se on käynyt Ratsastuskouluoppilaiden mestaruuskilpailuissa vuosina 2013 & 2014, ensimmäisenä vuonna voittaen mahtavan kultapokaalin Aikuismestaruudessa!



Cabu
 

Yhteiselomme Cabun kanssa alkoi alkutalvena 2013 kun päädyin tämän suuren, isoliikkeisen ja hieman röyhkeän hevosen selkään. Ensimmäiset tuntimme kuluivat yhteisen sävelen etsimiseen ja kumpikin tuhlasi pitkään aikaa turhassa kädenväännössä.
Cabu on luonteeltaan kuin suomalainen mies ja sitähän hän Suomessa syntyneenä puoliverisenä onkin. Kaikessa juroudessaan Cabusta löytyy kuitenkin herttainen ja herkkäsieluinen puoli, joka vaatii vain löytämistä. Kuten Rasmuksenkin kanssa, se vaati vain pitkäjänteisyyttä ja paljon yhdessäoloa. Sitä meille tarjottiinkin, kun Cabusta kehkeytyi vakioratsuni puoleksi vuodeksi 2013-2014. Kun samoihin aikoihin ruunaa tarjottiinkin minulle hoidokiksi, en tietenkään voinut olla suostumatta.


Cabu oli ratsuna kaikkea muuta kuin mihin olin tottunut mutta vuosien varrella osallistuimme viisiin koulukisoihin ja ratsuna Cabu on ehdottomasti opettanut minulle eniten koko ratsastusurani aikana. Kun aikoinaan vihdoinkin löysin sen flow-fiiliksen, sopivan tuntuman ja peräänannon Cabun kanssa, tunsin itseni voittamattomaksi.
Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan ja minun ja Cabun hoitosuhde päättyi 7/2015 koulukiireiden tullessa kahden hoitohevosen tielle. Cabu pysyy kuitenkin sydämessäni aina, tulihan siitäkin jossakin välissä aivan korvaamaton päivän piristäjä ja ystävä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti