47: Elämäni hevoset 4/5

Kaksi viimeistä haastehevosta olivat minulle helppoja valintoja - itsestäänselvyyksiä. Ensimmäisenä esittelyyn pääse iki-ihana, todella rakas hoitohevoseni Rasmus.

Aloitin Rasmuksen hoitamisen 13.11.2013 muutaman kuukauden entisen hoitohevoseni Dominikin lähdön jälkeen. Minulle on vieläkin epäselvää, miten kykenin elämään ne kolme lähes kolme kuukautta vain yhdellä tallikerralla viikossa. Kun Rasmusta tarjottiin minulle hoidettavaksi otin sen mielelläni, tietämättä siitä tosin juuri mitään. Olin  ratsastanut sillä muutaman kerran ennen sitä ja nähnyt sen kisoissa - siinäpä se.

Rasmus osoittautui aivan ihanaksi ruunapojuksi. Taisin jo ensimmäisen hoitopäivän jälkeen hehkuttaa sitä. Toisin kuin rauhallinen Domani tai ujosteleva Dominik, Rasmus oli todella aktiivinen ja läheisyydenkaipuinen. Se häselsi paljon, käyskenteli karsinassaan ja maistoi kaikkea. Sen hoitaminen oli samaan aikaan ihanaa, helppoa ja vaikeaa.

Rasmuksen ja minun arki lähti todella hyvin pyörimään jo alusta lähtien. Pieni rautias oli niin ihana, niin läheinen ja sen seurassa oli mahtavaa puuhata. Oli kuitenkin paljon opittavaa (meillä molemmilla). Kaikessa aktiivisuudessaan Rasmus osasi myös olla rasittava silloin kun sitä ei saanut rauhoittamaan, eikä se osannut seistä ovella paikallaan. Taistelemme yhä välillä karsinan ovella seisomisesta - siellä käytävällä kun olisi niin paljon kaikkea katseltavaa ja haisteltavaa.

Hieman yli vuodessa Rasmuksen ja minun keskinäinen luottamus on kasvanut ja kasvanut eikä inhottavia takapakkeja ole ollut muutamien hevosen sairasteluiden lisäksi. Viime vuoden lopulla sain hoitaakseni kolme ruunan hoitopäivää kuudesta ja suuri määrä yhdessäoloaikaa oli upeaa. Pystyn luottamaan Rasmukseen ja minusta oikeasti tuntuu, että sekin pitää minusta yhtä lailla. Se kun tuntui alkuvaiheessa pitävän kaikista yhtä paljon ollessaan niin sosiaalinen.

Rasmus on mulle nykyään aivan korvaamaton ystävä. Voin sanoa, että rakastan sitä koko sydämestäni. Se piristää mun päiviäni, viihdyttää sympaattisilla rakkaudenosoituksillaan ja puuhasteluillaan ja sen kanssa on ihana olla. Ratsastushistoriaa meille on kertynyt vain muutamien kertojen verran, osa ennen hoitajuutta, mutta nekin kerrat ovat olleet aivan mahtavia. Erityisesti yhteiset joulukatrillit ja viime kesän hubertus ovat olleet ikimuistoisia. Tulevaisuus on meille avoinna ja toivottavasti vielä pitkään yhteinen - tästä hevosystävästä en hevillä luovu.