11: Unelmia ja muistoja

Tämä viikko on ollut tehokas! Ratsastin myös tänään ja sain käytettyä viimeisen leiriohjauksesta ansaitun tunnin ennen kisoja. Kaksi kertaa viikossa ratsastaminen ei ole niin rankkaa mitä voisi olla, vaikka alla onkin tällä kertaa ollut kaikkea muuta kuin helppo hevonen. Menin jälleen Cabulla, joka oli toki loogista ennen kisoja.

Tuntini oli tällä kertaa kokeneempien senioreiden tunti toisin kuin maanantaina, jolloin olin karkeasti yleistettynä C/B tasoisten junioreiden tunnilla. En miellä itseäni vielä senioriksi laisinkaan, vaikka minulla on kohta enää yksi kausi jäljellä juniorina. Tunsin kuitenkin sopivani senioritunnille ja pysyin taitavien ratsastajien mukana. Ehkä minusta on vihdoin tulossa yksi taitavista(?).

Aloitimme tunnin taivutuksilla ja uran sisäpuolella ratsastamisesta. Cabu oli ihanan aktiivinen ja alkujäykkyyksien jälkeen hyvä myös taipumaan. Ruunapoika oli aivan mahtavan yhteistyöhaluinen tänään ja antautui avuilleni ihanasti! En osaa kuvailla sitä ihanaa tunnetta mutta osa teistä varmasti tietää sen mahtavan fiiliksen, kun hevonen on yhteisessä sävelessä kanssasi ja tekee pyytämäsi asiat innolla ja nöyrästi kulkien myös onnellisesti pyöreänä. Tänään saavutin tämän fiiliksen, en kokoaikaisesti enkä helposti ja nopeasti mutta eihän se yleensä niin menekään. Olen ylpeä Cabusta ja olen ylpeä itsestäni - näytimme niille senioreille, että kyllä mekin osataan!

 

Lauantain kisoja valmistelin Cabun kanssa siten, että harjoittelimme pysähdyksiä ja aktiivisia nostoja. Itseasiassa nostot sujuivat todella mahtavasti! Cabu oli joka jalasta aktiivinen ja meni mukavan rennosti eteen, varsinkin raviin menoissa. Pysähdykset ovat yhä vaikeita ja niissä kuluu kauhean pitkä matka mutta kyllä me sinne joku päivä pääsemme. Kisaradan pysähdys on pelottava mutta jos aloitan tarpeeksi aikaisin saatan osua kohdalle.

Jatkoimme tuntia laukassa ja Cabu osoittautui innokkaaksi. Se pysyi kuitenkin lähes kokoajan rentona ja olin tyytyväinen laukkoihimme! Välillä hallinta oli turhan paljon hepalla itsellään mutta suurimman osan ajasta laukka sujui hyvin ja se eteni mahtavasti! Lopetimme tunnin ravipidennyksiin, jotka jäivät meiltä vähän huonoiksi ja lähinnä enemmän lisäyksiksi kuin pidennyksiksi.

Jälleen kerran ei kuvia juuri tältä ratsastukselta, mutta kirjoitusta saavat värittää ihanat aikaisemmat kuvat minusta ja Cabu-pojasta! :)

Viimeiset lauseet tästä 11. blogipostauksesta pyhitän ensimmäiselle rakkaudelleni, tasan vuosi sitten menehtyneelle ihanimalle ruunapojalleni. Ikuiset syvän rakkauden halit ja turpaan suutelut, kiitos niistä kahdesta mahtavasta vuodesta Domani. Olen kiitollinen antamistasi opetuksista ja sinun kanssasi kasvoin kiinni hevosmaailmaan <3 !