torstai 27. marraskuuta 2014

32: Kuukauden kuulumisia

...kera laadultaan hohkaavien kännykkakuvien!

En olekaan tähän blogiin aikaisemmin pelkästään päivitellyt kuulumisiani enkä ensimmäisen postauksen jälkeen käyttänyt sen pahemmin kännykkäkuviakaan. Nyt aion tehdä kuitenkin molemmat.


Eilen oli sisäisen varusteurheilijani iso huippuhetki, sillä ostin perhetutultamme kolme ihanaa huopaa! Sain vihdoin unelmoimani kisahuovan ja sen lisäksi kaksi muuta, jotka tuoksuvat maalaisladolta ja tulevat hyvään käyttöön. Ensimmäisessä kuvassa näette Nellan, Nella hyväksyi huovat pedikseen samantein ja sai peitonkin päälleen. Aion koittaa koristella kisahuopaa kotikonstein ja kirjoittelen siitä kenties myöhemmin ;)


Petrus ja Petruksen rasittunut jalka. Ruunalla sujuu hienosti ja jalkakin on parantunut :) Petruksen kanssa ollaan lähennytty ihanasti, kun on päässyt viettämään höppänän kanssa niin paljon aikaa. Kaikki turhautunut seisoskelusta tullut energia on vaan ruvennut purkautumaan huonoina käytöstapoina - we'll work on that!


Viime viikkojen ratsu Josefine, ja menestyksekäs kilpakumppani, vaihtui viime perjantaina Kasperiin. Kuvassa Jossu rentoutuneena mukavan ratsastuksen jälkeen viltti päällä lämmittämässä ja sain jopa harjattua hepan pään ilman mutkia, mikä on siis saavutus! Kuvassa myös erityisbalsamilla hoidetut saappaat, ihan kuin uudet. Omistan ratsastussaappaiden lisäksi ruskeat jodhpurit joihin on etsinnässä saappaanvarret, nämä tulevat varmaan joulupukin säkistä sitten alle kuukauden päästä!

Viimeisenä muttei vähäisimpänä löysin kaksi ihanaa muistoa Imatralta... Ihanat maastoreissut vuononheppa Nupun kanssa ja sen jälkeiset hoidot shettiksen kera!


En tiedä olenko ainoa, mutta lumen sulamisesta huolimatta odotan innolla talvea ja joulua! Joululahjashoppailut alkavat tällä viikolla ja unelmoin jo viikonloppuna pidettäviä pikkujouluja ja ennen jouluaattoa koittavaa jouluratsastuskatrillia...

maanantai 17. marraskuuta 2014

31: Jäntevyyden aikakausi...

...on alkanut!

Perjantaina en saanutkaan kuvaajaa, mikä ei sinänsä ole minusta mitenkään pakollinen blogitekstiä kirjoittaessa vaikka se onkin monista olennaisin/olennainen osa. Pidän kirjoittamisesta ja toivon, että lukijani pitävät tekstieni lukemisesta! (heh :D) Kuvia ja video kuitenkin kisoista!

Perjantaina tuntini Josefinen kanssa meni kuitenkin aivan huippuhyvin! Hevonen oli aktiivinen ja todella jäntevä, antoi yllättävänkin helposti luvan työskennellä sen kanssa ja kuunteli mua ihanasti :) Josefinehan on sellainen hevonen, että se on todella vaikea saada oikeasti avuille ja peräänantoon. Se on todella varautunut persoona ja varovainen hevonen. On siis jo suuri saavutus (ainakin minulle, hieman keskeneräiselle ratsastajalle) saada tuntuma suuhun.
Tunnin tehtävät, eli suoristaminen uran sisäpuolella ja hevosen ympärille pääseminen olivat myöskin mieluisia, kuten myös samainen eteen-alas työskentely ja laukkaympyrät. Laukkaympyrät olivat toiseen kierrokseen, oikeaan, hirveän vaikeita mikä yllätti minut, sillä ne laukka vasempaan sujui ihan kohtuullisesti. Ensimmäistä kertaa lähdin todella hyvin mielin kisoihin!

Hieno Jossu loppuvenytyksissä!
Sama jäntevyys ja suoruus jatkui kisoissa! Koitti aika kun pääsin Josefinen kanssa verryttelyyn ja sillä oltiin vedetty jo yksi koulurata alle, mikä joko helpottaisi tai vaikeuttaisi asiaa. Alkuverryttely oli omalta osalta tuskaa, sillä aikaisemmin en ollut jännittänyt ja nyt se purkautui. Hevonen kuitenkin osoittautui samanlaiseksi ellei paremmaksi kuin perjantaina. Ehdimme verryttelemään ja meno parani huomattavasti ennen radalle lähtöä ja ennen lähtömerkin tulemista.

Rata lähti käyntiin ihan hyvin. Ratana oli siis HeC RA1 ja se alkaa puolivolteilla keskihalkaisijalla. Seuraavana keskikäynti, joka lähti paperin mukaan hieman löysästi mutta parani sitten. Olen ihan samaa mieltä! Laukkaympyrät sujuivat mainiosti ja viimeisellä oleva temponlisäys oli myös hyvä! Unohdimme vain palautua siitä harjoituslaukkaan mutta se on pieni virhe mun mittapuullani. Ravilisäys lähti käyntiin paremmin kuin odotin, sillä emme olleet harjoitelleet niitä juurikaan ja pelkäsin, että Jossu olisi turta jalalleni siinä vaiheessa rataa. Lisäys oli kuitenkin kuulemma hyvä ja siinä oli selkeä ero.


Menomme ei ollut täydellistä tai kokoaikaisesti peräänannossa. Olen kuitenkin älyttömän tyytyväinen ja lähdinkin radalta erittäin suuressa onnessa ja hymyssä! Ratamme riitti ykkössijaan yhdestätoista lähtijästä enkä ollut aluksi uskoa sijoitustani. Tämä oli ensimmäinen sinivalkoinen ruusukkeeni ja olen siitä ylpeä :)

Saimme 64,3% ja se on tähän asti myös korkein saavuttamani prosentti koulukisoissa.




 Mahtava Jossupossuteam! Päivän saavutukset: 1. ja 3. sijoitus!

Kiitos kuvaajille Sofialle, Liisalle, Ellalle ja Idalle :)

torstai 13. marraskuuta 2014

30: 365 päivää sitten

30. postaus pistetty pystyyn ja kaikenlisäksi tärkeänä vuosipäivänä, sillä Rasmuksen ja mun taru alkoi 365 päivää sitten, 13.11.2013.

Dominik oli palautettu takaisin entiselle tallilleen sellaiset 3 ja puoli kuukautta takaperin ja minä olin sinnitellyt yhdellä tallipäivällä viikossa ja ilman hoitohevosta ne kuukaudet. Jälkeenpäin ajatellen en ymmärrä miten selvisin silloin, kun nykyään kolme tallipäivääkin tuntuu vähältä!

Rasmus tuli yllättäen elämääni. Dominikin tilalle oli tullut Cinderella-niminen tamma, jota minun piti alkaa hoitamaan mutta tamma osoittautuikin niin raa'aksi ratsastaa ettei sitä voinut vielä päästää tunneille. Tämä lykkäsi hoitajuuttakin sillä "yksityisessä" hevosessa ei ollut paljoa hoidettavaa niinsanotusti. Ennen Rasmuksen hoitamista olin ratsastanut sillä muutamat kerrat ja kyllä tykännyt, vaikea se oli eikä osannut laukkaakaan vielä tasapainoisesti nostaa mutta sympaattinen poju oli kuin mikä.

Nyt vuosi tästä ajasta eteenpäin ja kaikki on erilaista. Mikä on pysynyt on Rasmuksen täydellisen utelias ja viaton luonne, se mikä sai mut ihastumaan siihen jo ensimmäisenä hoitopäivänä!

Vuoteen on mahtunut ihan hirmuisasti kohokohtia ja ihania elämyksiä kuin myös tavallista arjen tallausta. Olemme pyrkineet löytämään rutiineja ja oppimaan uutta niin elämästä kuin itsestämmekin. On mahtavaa huomata, kuinka meidän yhteinen siteemme on lujittunut ihan huomaamatta. Rasmushan on tunnettu siitä, että se on todella sosiaalinen ihan ketä tahansa kohtaan - yhdessä vaiheessa en ollut varma tunnistiko se minua vai halusiko se olla kanssani ihan vain sosiaalisuutta purkaakseen. Nyt kun se tulee luokseni kutsuttaessa ja oikeasti rentoutuu viereeni tiedän, että välillämme on jotain muutakin...

Esitellen (alkeellisia) videonmuokkaustaitojani, sillä olen tehnyt meille vuosipäivävideon!
On ihmeellistä, kuinka pitkältä tämä vuosi on tuntunut vaikka usein ajatellaan, että aika kuluu nopeaan. Tuntuu siltä, kuin olisin hoitanut Rasmusta jo monta vuotta.



Pahoittelen sekavaa tekstiä... :D!

Hieman myös muuta infoa, kisat odottavat sunnuntaina ja tosiaankin Josefinen kanssa!
Petrus palailee myös vihdoin tunneille, ihanaa!
Huomisesta - viimeisestä treenikerrastamme ennen kisoja - tulee kuvapostausta!